Jonna Turkka Ajatuksia hyvinvoinnista

Saamattomat turkulaiset

Olen aikoinani muuttanut Turkuun pääkaupunkiseudulta ja silloin yksi mieltäni viehättänyt asia oli turkulainen murre. Rakastin sitä, miten miehet puhuivat ja heillä oli möreä, sympaattinen ääni. Kuitenkin viime päivinä olen tullut siihen lopputulokseen, että Turun murre on oikeastaan tauti. Se on saamattomuuden perisynti, joka täytyISI kitkeä ainakin minusta, jos joskus haluan menestyä elämässäni.

Uudessa työssäni olen päässyt ottamaan kontaktia erilaisiin ihmisiin ja todella miettimään sitä, miten käytän kieltä, erityisesti teksteissä, kuten sähköposteissa ja sosiaalisessa mediassa. Mikään äidinkielen maisteri en ole enkä usko, että minusta sellaista koskaan tulee. Tiedän kuitenkin periaatteita, jotka vaikuttavat omaan toiminnanohjaukseemme ja NLP on yksi hyvä esimerkki näistä. Jos viedään homma juurilleen asti, opimme lapsena sisäisen puheemme mallin omilta vanhemmiltamme ja sisäinen puhe on toiminnanohjauksemme perusta. 

Uutena turkulaisena, jos sallitte minun nimittää itseäni sellaiseksi, olen eturivissä tämän asian kanssa. Minuun tarttuvat murteet kuin murteet ja oma äitini aina tietää, missä päin Suomea olen viimeksi ollut vouhottamassa. Oliksää ny siel vai tuanoinii kelepooko siulle et ny mää lähren tulemaa?

Turkulainen saattaa sanoa, että ”Kyl mää sen voisin tehä”, kun hän oikeastaan kusee samassa lauseessa nilkkoihinsa. Niin koska? Yksi tärkeimpiä asioita elämässä on toiminnallisuus ja se, että arki pyörii. Aivan, niin pitäISI. Pitäisi käydä kaupassa, pitäisi siivota, pitäisi mennä tapaamiseen, pitäisi kuntoilla, pitäisi järjestää, pitäisi soittaa ja pitäisi tehdä yhtä jos toista. Ja aina kun pitäISI, siirtyy homma huomiselle. Eikö se ole joku turkulainen läppäkin, että kai se sataa huomennakin? ”Avataan, jos viitsitään.” 

Tykkään yhä turkulaismurteen kohteliaasta vivahteesta, mutta totuus on surullinen ja karua nähtävää. Turkulainen perisynti on tiedostamatonta ja en ole siitä vihainen. Kärsin vain sympatiakivuista, kun selität stadilaiselle musiikkigurulle, että nyt muuten pitäisi. Ei taida herralla olla aikaa kuunnella jossitteluja. ”Jos vaikka tehtäisiin näin?” ”No teepä kuule keskenäsi.” ja sitten turkulainen itkee itsensä verille. ”Miksei se ymmärtän mua yhtää? Määhän yritin.” Tahallaan tuskin kukaan turkulainen antaa itsestään vaikutelmaa, että tekee ehkä ensi viikolla tai kenties ensi vuonna, mutta tämä nöyryydeksi tunnettu tapa työntää itsetunnon pohjalukemiin. Turkulainen ei ymmärrä, koska on mitä on, stadilainen ei ymmärrä, koska sitä risoo moinen saamattomuus. 

Ja jotta en aloittaisi ollenkaan, onhan tästäkin varmaan jo kirjoitettu. Tai vielä parempi – olisihan tästäkin kirjoitettu, jos sillä oikeasti olisi jotain merkitystä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Mitäs tähän sanosisis. Ehkä että, no, en tiedä. Tai tiedänpäs!

Mul oli kerran kaks pomoo. Toinen oli mukava, hän aina antoi tehtävän turkulaisessa muodossa: "Viitsisitkö/ tekisitkö tuon homman". Mielelläni aina tein. Tämä toinen taas, sadistinen niljake mistä lie kotoisin, käytti imperatiivia: "Nyt sä menet ja teet tuon homman". Vähänkö vitutti tehdä mitään sellaisin käskyin.

Tsoo: Turkulaiset ovat omanarvontuntoista vanhaa sivistyskansaa, joille ei voi puhua miten sattuu, jos haluaa saattaa jotain aikaiseksi. Tarvitaan lähes kuninkaalliset kohteliaisuuskäsitykset, jotka jokainen vanhempi on velvollinen lapsilleen opettamaan.

Jonna Turkka

Ihana :D Hyvä, kun toit tän puolen esiin. Se on kohteliasta, kun kysytään asioita, mut ehkä tosiaan itsepuhelussa se ei oikeen "johda mihinkään". Jos osaisi olla itselleen kohtelias, mut ei tekis siitä tekosyytä kuitenkaan olla tekemättä?

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Turkulaispuheessa on muitakin hienostuneita kohteliaisuuksia, kuten pienissä dialogeissa usein kuultu ja ulkopaikkakuntalaisia naurattava (!!) piirre:

"Siel on muuten stadilainen musaguru Klubilla tänään paneelikeskustelussa".

"Ovvai?"

Siinähän turkulainen ilmaisee a) kohteliaasti kiinnostuneisuuden oloisuutensa puhujan lauseeseen, vaikkei pätkääkään oikeasti kiinnostaisi ja b) on aidon hämmästynyt toisen tietotaidon ja tapahtumainseurannan tasosta.

Tuota tottumuksen konditionaalia täytyy kyllä ruveta tarkkailemaan, ainakin peilistä. Että johtaako se tosiaan toimimattomuuteen. En voi heti tyrmätä ainakaan etteikö näinkin voisi olla. Et jos tarkkailisis?

Jonna Turkka

Heh.. Joo ja enkä itsekään voi todistaa sitä, että onko tää saamattomuus vain minussa sisäsyntyistä ja normaalina perusjannuna tykkään syytellä kaikkea ulkopuolista sen sijaan, että ottaisin itsestäni vastuun. ;) Vai onko kielellä tarkoituksensa ja vaikutuksensa.

Ja tuosta sinun viimeisestä kappaleesta tuli myös mieleen - voihan turkulaisen nähdä yksinkertaisesti uteliaana koko maailmalle ja sen ulottuvuuksille. "Ehkä muuten voisin, mutta voisin muuten tuotakin."

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

"Tehä" ei ole Turun murretta. Vai joko Turussakin on savolaistuttu niin pitkälle?

Jonna Turkka

Aivan! Se olisi varmaankin "tehrä"? Olen itse niin murteiden sekasikiö, ettei aina oo varma mitä kieltä puhuu :)